heven

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *heben (compare Estonian ebe).

Pronunciation

IPA^(key): /ˈheʋen/, [ˈhe̞ʋe̞n]
Rhymes: -eʋen
Syllabification^(key): he‧ven
Hyphenation^(key): he‧ven

Noun

heven (rare)

alternative form of hepene

Declension

Inflection of heven (Kotus type 49*E/askel, p–v gradation)
nominative		heven hepene	hepenet hepeneet
genitive		hepenen hepeneen	hepenien heventen hepeneiden hepeneitten
partitive		heventä hepenettä	hepeniä hepeneitä
illative		hepeneeseen	hepeniin hepeneisiin hepeneihin
		singular	plural
nominative		heven hepene	hepenet hepeneet
accusative	nom.	heven hepene	hepenet hepeneet
accusative	gen.	hepenen hepeneen	hepenet hepeneet
genitive		hepenen hepeneen	hepenien heventen hepeneiden hepeneitten
partitive		heventä hepenettä	hepeniä hepeneitä
inessive		hepenessä hepeneessä	hepenissä hepeneissä
elative		hepenestä hepeneestä	hepenistä hepeneistä
illative		hepeneeseen hepeneen ^rare	hepeniin hepeneisiin hepeneihin
adessive		hepenellä hepeneellä	hepenillä hepeneillä
ablative		hepeneltä hepeneeltä	hepeniltä hepeneiltä
allative		hepenelle hepeneelle	hepenille hepeneille
essive		hepenenä hepeneenä	hepeninä hepeneinä
translative		hepeneksi hepeneeksi	hepeniksi hepeneiksi
abessive		hepenettä hepeneettä	hepenittä hepeneittä
instructive		—	hepenin hepenein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of heven (Kotus type 49*E/askel, p–v gradation)

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		hepeneni hepeneeni	hepeneni hepeneeni
accusative	nom.	hepeneni hepeneeni	hepeneni hepeneeni
accusative	gen.	hepeneni hepeneeni	hepeneni hepeneeni
genitive		hepeneni hepeneeni	hepenieni heventeni hepeneideni hepeneitteni
partitive		heventäni hepenettäni	hepeniäni hepeneitäni
inessive		hepenessäni hepeneessäni	hepenissäni hepeneissäni
elative		hepenestäni hepeneestäni	hepenistäni hepeneistäni
illative		hepeneeseeni hepeneeni ^rare	hepeniini hepeneisiini hepeneihini
adessive		hepenelläni hepeneelläni	hepenilläni hepeneilläni
ablative		hepeneltäni hepeneeltäni	hepeniltäni hepeneiltäni
allative		hepenelleni hepeneelleni	hepenilleni hepeneilleni
essive		hepenenäni hepeneenäni	hepeninäni hepeneinäni
translative		hepenekseni hepeneekseni	hepenikseni hepeneikseni
abessive		hepenettäni hepeneettäni	hepenittäni hepeneittäni
instructive		—	—
comitative		—	hepenineni hepeneineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		hepenesi hepeneesi	hepenesi hepeneesi
accusative	nom.	hepenesi hepeneesi	hepenesi hepeneesi
accusative	gen.	hepenesi hepeneesi	hepenesi hepeneesi
genitive		hepenesi hepeneesi	hepeniesi heventesi hepeneidesi hepeneittesi
partitive		heventäsi hepenettäsi	hepeniäsi hepeneitäsi
inessive		hepenessäsi hepeneessäsi	hepenissäsi hepeneissäsi
elative		hepenestäsi hepeneestäsi	hepenistäsi hepeneistäsi
illative		hepeneeseesi hepeneesi ^rare	hepeniisi hepeneisiisi hepeneihisi
adessive		hepenelläsi hepeneelläsi	hepenilläsi hepeneilläsi
ablative		hepeneltäsi hepeneeltäsi	hepeniltäsi hepeneiltäsi
allative		hepenellesi hepeneellesi	hepenillesi hepeneillesi
essive		hepenenäsi hepeneenäsi	hepeninäsi hepeneinäsi
translative		hepeneksesi hepeneeksesi	hepeniksesi hepeneiksesi
abessive		hepenettäsi hepeneettäsi	hepenittäsi hepeneittäsi
instructive		—	—
comitative		—	hepeninesi hepeneinesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		hepenemme hepeneemme	hepenemme hepeneemme
accusative	nom.	hepenemme hepeneemme	hepenemme hepeneemme
accusative	gen.	hepenemme hepeneemme	hepenemme hepeneemme
genitive		hepenemme hepeneemme	hepeniemme heventemme hepeneidemme hepeneittemme
partitive		heventämme hepenettämme	hepeniämme hepeneitämme
inessive		hepenessämme hepeneessämme	hepenissämme hepeneissämme
elative		hepenestämme hepeneestämme	hepenistämme hepeneistämme
illative		hepeneeseemme hepeneemme ^rare	hepeniimme hepeneisiimme hepeneihimme
adessive		hepenellämme hepeneellämme	hepenillämme hepeneillämme
ablative		hepeneltämme hepeneeltämme	hepeniltämme hepeneiltämme
allative		hepenellemme hepeneellemme	hepenillemme hepeneillemme
essive		hepenenämme hepeneenämme	hepeninämme hepeneinämme
translative		hepeneksemme hepeneeksemme	hepeniksemme hepeneiksemme
abessive		hepenettämme hepeneettämme	hepenittämme hepeneittämme
instructive		—	—
comitative		—	hepeninemme hepeneinemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		hepenenne hepeneenne	hepenenne hepeneenne
accusative	nom.	hepenenne hepeneenne	hepenenne hepeneenne
accusative	gen.	hepenenne hepeneenne	hepenenne hepeneenne
genitive		hepenenne hepeneenne	hepenienne heventenne hepeneidenne hepeneittenne
partitive		heventänne hepenettänne	hepeniänne hepeneitänne
inessive		hepenessänne hepeneessänne	hepenissänne hepeneissänne
elative		hepenestänne hepeneestänne	hepenistänne hepeneistänne
illative		hepeneeseenne hepeneenne ^rare	hepeniinne hepeneisiinne hepeneihinne
adessive		hepenellänne hepeneellänne	hepenillänne hepeneillänne
ablative		hepeneltänne hepeneeltänne	hepeniltänne hepeneiltänne
allative		hepenellenne hepeneellenne	hepenillenne hepeneillenne
essive		hepenenänne hepeneenänne	hepeninänne hepeneinänne
translative		hepeneksenne hepeneeksenne	hepeniksenne hepeneiksenne
abessive		hepenettänne hepeneettänne	hepenittänne hepeneittänne
instructive		—	—
comitative		—	hepeninenne hepeneinenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		hepenensä hepeneensä	hepenensä hepeneensä
accusative	nom.	hepenensä hepeneensä	hepenensä hepeneensä
accusative	gen.	hepenensä hepeneensä	hepenensä hepeneensä
genitive		hepenensä hepeneensä	hepeniensä heventensä hepeneidensä hepeneittensä
partitive		heventään hepenettään heventänsä hepenettänsä	hepeniään hepeneitään hepeniänsä hepeneitänsä
inessive		hepenessään hepeneessään hepenessänsä hepeneessänsä	hepenissään hepeneissään hepenissänsä hepeneissänsä
elative		hepenestään hepeneestään hepenestänsä hepeneestänsä	hepenistään hepeneistään hepenistänsä hepeneistänsä
illative		hepeneeseensä hepeneensä ^rare	hepeniinsä hepeneisiinsä hepeneihinsä
adessive		hepenellään hepeneellään hepenellänsä hepeneellänsä	hepenillään hepeneillään hepenillänsä hepeneillänsä
ablative		hepeneltään hepeneeltään hepeneltänsä hepeneeltänsä	hepeniltään hepeneiltään hepeniltänsä hepeneiltänsä
allative		hepenelleen hepeneelleen hepenellensä hepeneellensä	hepenilleen hepeneilleen hepenillensä hepeneillensä
essive		hepenenään hepeneenään hepenenänsä hepeneenänsä	hepeninään hepeneinään hepeninänsä hepeneinänsä
translative		hepenekseen hepeneekseen hepeneksensä hepeneeksensä	hepenikseen hepeneikseen hepeniksensä hepeneiksensä
abessive		hepenettään hepeneettään hepenettänsä hepeneettänsä	hepenittään hepeneittään hepenittänsä hepeneittänsä
instructive		—	—
comitative		—	hepenineen hepeneineen hepeninensä hepeneinensä

Anagrams

venhe

Middle English

Etymology 1

Inherited from Old English hef-, inflected stem of hebban (retained dialectally as hebben), from Proto-West Germanic *habbjan, from Proto-Germanic *habjaną (“to lift”).

Development of the conjugation

This verb was originally a class 6 strong verb with an irregular stem hebb-, but in Midland Middle English, the Anglian Old English present stem hef- and the unusual persistence of the umlauted past participle hefen made it seem like a class 5 strong verb (compare e.g. ġefen, past participle of Anglian Old English ġefen), prompting the development of the analogical past singular and plural stems haf- and past plural heve- that converted it into a regular member of class 5 when adopted. Due to the influence of verbs such as kneden which varied between classes 4 and 5, a class 4 past participle (y)hove(n) was also created in both varieties that underwent this analogy (converting the verb to class 4 in that case) and those that did not. Modern nautical hove, hoven represents the generalisation of the past participial vowel as is usual for class 4 verbs in modern English (e.g. speak:spoke:spoken).

An alternative means of dealing with the paradigmatic irregularities inherited from Old English was to convert this verb into a weak verb; this treatment already appears in late Old English hefde, hefd and culminates in usual modern heaved (the alternative heft is an Early Modern development; it is presumably on the model of leave:left with support from the noun heft).

Alternative forms

heve, hevene
hebbe, hebben (especially East Saxon, Southern, Southwest Midland); hefe, heffe, hevyn (Northern, Northwest Midland)
heoven (AB language); hefenn (Ormulum); hewyn (Promptorium Parvulorum)

Pronunciation

IPA^(key): /ˈhɛ̞ːvən/
IPA^(key): /ˈhɛbən/ (East Saxon, Southern, Southwest Midland)

Verb

heven (third-person singular simple present heveth, present participle hevynge, first-/third-person singular past indicative haf, past participle hoven)

(transitive) To raise or lift; to pull upwards.
Synonym: enhauncen
1. To raise one's eyes or hair.
2. To lift from the baptismal font.
3. To mount or ride (an animal)
(usually transitive) To elevate or exalt:
1. To direct or rouse emotionally (especially with herte)
2. To give a high office or dignity.
  Synonym: enhauncen
3. (rare) To promote, prepare, or institute.
(transitive) To baptize or present for confirmation.
(usually transitive) To convey, move, or transfer.
(ambitransitive) To raise the voice; to shout.
(intransitive, rare) To rise or grow.
(intransitive, rare) To exert or strive.

Usage notes

Unlike modern English heave, heven does not necessarily (but can) imply raising with effort or exertion.

Conjugation

Conjugation of *heven* (strong class 4/5/6 or weak in -ed)
	present tense	past tense
infinitive	(to) heven, heve

1st-person singular	heve	haf, hef, hof, heved
2nd-person singular	hevest	heve¹, have¹, hevedest
3rd-person singular	heveth	haf, hef, hof, heved
subjunctive singular	heve	heve², have², heved²
imperative singular	heve	—

plural³	heven, heve	heven, heve, haven, have, heveden, hevede
imperative plural	heveth, heve	—

participles	hevynge, hevende	(y)hoven, (y)hove, (y)heven, (y)heve, (y)heved

¹ Later replaced by the 1st-/3rd-person singular or hafest, hefest, hofest.
² Later replaced by the indicative.
³ Sometimes used as a formal 2nd-person singular.